V. 2000:

- Hans Vogt: Someron ylänköjärvien vedenlaatu ja tila vuonna 2000 sekä järvien hoidon perusteet. Someron vesiensuojeluyhdistys ry. ja Someron kaupunki.

V. 2002:

- Eira Kanervo: Halkjärven vesi- ja rantakasvillisuus: kasvusto- ja lajistotarkastelua. Tutkimusraportti 1/2002. Someron vesiensuojeluyhdistys ry. 12 s + 2 liites.

- Eira Kanervo: Painion vesi- ja rantakasvillisuus: kasvusto- ja lajistotarkastelua. Tutkimusraportti 2/2002. Someron vesiensuojeluyhdistys ry. 15 s + 2 liites.

V. 2004: SOMERON VESIENSUOJELUYHDISTYKSEN PAINIO-PROJEKTI

1. Tutkimuksen taustaa

Someron vesiensuojeluyhdistys ry. (SVY) toteutti vuoden 2004 kuluessa oman pienehkön tutkimuskokonaisuuden, ns. Painio-projektin. SVY on ollut jo pitemmän aikaa huolissaan Painion ja muiden Paimionjoen yläjuoksun järvien huonosta kunnosta. Pintavesi on kelpoisuusluokaltaan enimmäkseen vain välttävää, ravinnepitoisuudet korkeita ja levien massaesiintymät yleisiä. Paimionjoen yläjuoksun järviketjun järvet, Painio mukaanlukien, ovat Someron rehevöityneimpiä.

Jo runsaat 10 vuotta sitten, vuosina 1991-1995, suoritettiin Paimionjoki-tutkimuskokonaisuus useamman kunnan yhteistyöhankkeena (1,2,3). Projektin tulosten loppupäätelmiin kuului mm., että Paimionjoen vesistön yläjuoksun rehevöitymisongelmat alkavat jo järviketjun alkuosasta, Painio-järvestä. Näin ollen tämän järven - joka myös on kyseisen vesistön suurin - tilan parantaminen kohentaisi myös alapuolisten järvien tilaa. Projektin loppupäätelmissä esitettiin joukko toimenpidesuosituksia, jotka eivät kuitenkaan ole johtaneet mihinkään jatkotutkimuksiin tai kunnostustustoimenpiteisiin.

SVY:n hallitus ryhtyi syksyllä 2003 anomaan EU:n Leader+ -rahoitusta, jotta Painiolle voitaisiin tehdä tarpeellisia lisätutkimuksia ja edetä vihdoin itse järven kunnostusvaiheeseen. Varsinais-Suomen TE-keskus hyväksyikin alkukesästä 2004 tutkimussuunnitelman, hankenimeltään 'Esiselvitys Paimionjoen yläjuoksun järvien kunnostushankkeelle', jonka kokonaiskustannukset olivat runsaat 12 000 euroa. Hankkeen vetovastuuseen ryhtyi SVY:n hallituksen puheenjohtaja Matti Torkkomäki, ja koko hallitus yhdessä asettui takaamaan välttämätöntä, hankeaikaista lainaa.

2. Osatutkimukset ja niiden suorittajat

Hanke koostui kolmesta osatutkimuksesta. Ensimmäinen osatutkimus käsitti kaiken, jo olemassa olevan vedenlaatutiedon yhteen keräämisen ja tulkitsemisen. Paimionjoen yläjuoksun järvistä oli olemassa hajanaisia vedenlaatutietoja 1960 luvulta alkaen Lounais-Suomen ympäristökeskuksen näytteenottoina jo aiemmin mainitun Paimionjoki-tutkimuskokonaisuuden (1,2,3) lisäksi. Tämän vedenlaatutiedon yhteen keräämisen suoritti limnologi Päivi Joki-Heiskala Salon järvitutkimuksesta.

Toinen osatutkimus koostui Painion koekalastuksista sekä nuottaamalla että verkoilla ja sen päävastuulliseksi johtajaksi valittiin iktyonomi Petri Savola Uudenmaan ympäristökeskuksesta.

Kolmantena osatutkimuksena oli Painion valuma-aluekartoitus karttatietoihin perustuen ja sen vastuullisena tutkijana toimi limnologi Erkki Saarijärvi Vesi-Eko Oy:stä.

3. Tutkimuksen tarkoitus

1. kerätä ja tulkita kaikki jo olemassa oleva vedenlaatutieto Painiosta ja Paimionjoen yläjuoksun järvistä
2. koekalastuksilla selvittää Painion kalaston laji- ja runsaussuhteet, jotta nähtäisiin, onko esim. hoitokalastukseen tarvetta
3. valuma-aluekartoituksella selvittää, mihin osa-alueisiin ravinnekuormituksen rajoittamistoimenpiteet tulisi ensisijaisesti kohdentaa
4. informoida ja aktivoida Painion ranta-asukkaita seminaaritilaisuuksien muodossa niin, että Painiolle saataisiin projektin tuloksena perustettua järvikohtainen hoitoyhdistys. Tämä Painio-yhdistys toimisi sitten jatkossa järven kunnostustoimien suunnittelijana ja toteuttajana.

4. Tulokset ja niiden tulkinta

4.1. Paimionjoen yläjuoksun järvien vedenlaadun tutkimustulosten yhteenveto (4)

Paimionjoen yläjuoksun järville yhteisenä piirteenä voitiin todeta seuraavia seikkoja: pintavesien yleinen käyttökelpoisuusluokka on tyydyttävä-välttävä, vedet ovat tuotantotyypiltään reheviä tai erittäin reheviä, vesi on savisameaa (näkösyvyys vain 0.2 - 0.8 metriä) ja alusvedessä esiintyy runsasta hapenkulutusta erityisesti lopputalvella ja loppukesällä. Järvien vedenlaatu heikkenee yläjuoksulta alajuoksulle päin.

Talvella 2002 - 2003 ei havaittu täydellistä happikatoa Painion alusvedessä, vaikka kyseinen talvi oli järvien happitilanteen kannalta vaikea ja useista matalista järvistä happi loppui kokonaan. Hapen kuluminen Painion alusvedestä oli kuitenkin runsasta kyseisen talven aikana. Vuoden 2003 aikana ei kuitenkaan ollut havaittavissa merkittävää sisäistä fosforikuormitusta sedimentistä. Yhteenvetona Painion tilasta voitiin todeta, että tutkittujen parametrien valossa ei ollut havaittavissa selkeää muutosta suuntaan taikka toiseen viimeisten 10 vuoden aikana.

Hirsjärven ja Kirkkojärven sisäinen ravinnekuormitus hapettomilta pohja-alueilta oli runsasta. Hirsjärven alusveden happitilanne oli heikko lopputalvella ja loppukesällä 2003 ja Kirkkojärven alusvedestä happi loppui talvella 2003 kokonaan.

Paimionjoen yläjuoksun järviä on säännöstelty vuodesta 1965 lähtien Turun kaupungin vedenhankintaa varten. Säännöstelyn alettua Painion kesä- ja syyskauden alivesien taso on laskenut 20 - 30 cm ja lopputalvisin alimpien vedenkorkeuksien erotus on ollut 82 cm (5). Painion luontaiset kevättulvat ovat merkittävästi alentuneet ja ajoittain on tapahtunut veden takaisinvirtausta alajuoksun järvistä Painioon. Hovirinnankosken padon korjauksen (v. 2003) ja vesistömallinnuksen avulla vedenpinnan tavoitetasoja toivotaan voitavan noudattaa jatkossa entistä paremmin.

Loppupäätelmänä oli, että sekä maatalouden vesistökuormitusta että yleisviemäröintijärjestelmään kuulumattoman haja- ja loma-asutuksen jätevesikuormitusta olisi saatava vähenemään. Kasvi- ja eläinplanktontutkimuksia olisi syytä suorittaa levien massaesiintymien syiden selvittämiseksi.

4.2. Painion koekalastustulokset ja tulosten tulkinta (6)

Koekalastuksia suoritettiin sekä nuottaamalla että verkkokalastuksena ja sekä syviltä että matalilta alueilta. Kaiken kaikkiaan saatiin 12 eri kalalajia: särki, salakka, lahna, pasuri, sulkava, toutain, ahven, kiiski, kuha, kuore, hauki ja karppi. Painiossa on aiemmin (FT Lauri Kolin mukaan) todettu esiintyvän 20 kalalajia. Nyt jäi siis koepyydyksiin saamatta 8 kalalajia: made, suutari, ankerias, purotaimen, ruutana, kivennuoliainen, kivisimppu ja sorva.

Kalan määrä ylipäätään oli odotettua pienempi. Keskimäärin nuotatulta alueelta saatiin kalaa 56 kg/ha, kun järven ravinteisuustason mukaan kalamäärän olisi pitänyt olla 120-180 kg/ha. Ehkäpä Painion runsas kuhakanta, 28% koko saaliin painosta, on pitänyt särkikalakannan kurissa. Odotettua pienempään koekalamäärään on osaltaan varmasti vaikuttanut myös jo useina vuosina kuhan emokalapyynnin ohessa toteutettu vähempiarvoisen kalan tehopyynti isorysillä. Valitettavasti näistä pyynneistä ei ole olemassa kirjallisia muistiinpanoja, joten kalamäärien ja lajisuhteiden vertailu nyt suoritetun koekalastuksen tuloksiin ei ollut mahdollista. Suullisten tietojen mukaan vähempiarvoisen kalan poistopyyntisaalis on koostunut pääosin lahnasta ja saaliit ovat pienentyneet vuosien kuluessa.

Petokaloista kuhien määrä oli ilahduttavan runsas, kuten yllä jo todettiinkin, mutta niiden keskipaino (ilman viime kesän poikasia) oli yllättävän pieni, vain noin 180 g. Ongelmana voi olla joko kuhan hidas kasvu tai liian pieni pyyntikoko tai molemmat. Jos kuhan kasvunopeudesta haluttaisiin tarkempaa tietoa, vaatisi se ikä- ja kasvumääritysten tekemistä. Haukia saatiin koenuottauksessa yllättävän vähän ja yllättävää oli myös suurikokoisten ahventen vähyys. Ahventen poikasmäärä oli nuottaustulosten mukaan kuitenkin suuri, mikä osoittaa ahvenen hyvää lisääntymiskykyä. Näin ollen isoja ahvenia pitäisi myös esiintyä.

Särkikaloista yleisimmät olivat lahna ja salakka, jotka muodostivat yli 90% särkikalojen lukumäärästä ja painosta, särkeä sen sijaan oli erittäin niukasti. Särkikaloja oli matalilla alueilla runsaammin kuin syvillä. Vaikka kalastossa on niukasti särkiä, se ei kuitenkaan estä ravintoverkon vääristymistä, koska lahnalla ja salakalla on samanlainen vaikutus eläinplanktonin määrään ja vedenlaatuun kuin särjellä. Myös lahna ja salakka ovat planktonsyöjiä ja jos ne syövät eläinplanktonin loppuun heti alkukesästä, planktonlevät voivat lisääntyä niin tehokkaasti, että syntyy levien massaesiintymiä. Planktonlajiston ja määrien selvittäminen Painiossa vaatii kuitenkin omat tutkimuksensa.

Loppupäätelmänä oli, että täsmällisen kuvan saaminen Painion kalastosta vaatisi lisätutkimuksia, kuten esim. kasvi- ja eläinplankton- sekä pohjaeläintutkimuksia. Yksi koekalastus yhtenä vuotena niinkin suuresta järvestä kuin Painio ei kerro koko totuutta kalastosta. Jatkotoimisuosituksina esitettiin petokalaistutusten jatkamista nykyistä suuremmilla istukasmäärillä. Paremmin kasvavan ja luonnollisesti lisääntyvän kuhakannan turvaamiseksi tulisi verkkojen solmuvälin olla 50-55 mm. Painion valtalajien, salakan ja lahnan tehokalastuksia voisi suorittaa esim. syys- ja talvinuottauksilla ja rysäpyyntiä tehostaa sekä ruveta kirjaamaan saaliit ylös. Näin saataisiin yhä täsmentyvä kuva kalakannan laadusta ja kalamääristä Painiossa.

4.3. Painion ulkoinen kuormitus (7)

Painion ulkoisen kuormituksen selvittäminen tähtäsi siihen, että sen tulosten perusteella voitaisiin tarkemmin kohdentaa kuormituksen vähentämiseen tarkoitetut toimenpiteet. Kuormitusselvitys paljasti, että maatalous tuottaa suurimman kokonaisfosforikuorman (70%) Painioon. Seuraavina tulevat luonnonhuuhtouma (20%) ja muutaman prosentin fosforikuormitukset tulevat metsätaloudesta, haja-asutuksesta ja laskeumasta. Painion kokonaistyppikuormasta maatalous tuottaa 53%, seuraavina tulevat luonnonhuuhtouma (32%) ja laskeuma (11%). Maatalouden aiheuttama kokonaisfosforikuormitus Painioon on hieman Suomen keskitasoa korkeampi: Ympäristöministeriön vuoden 2002 tilastojen mukaan maatalous aiheutti Suomessa noin 60% vesistöjen kokonaisfosforikuormituksesta ja noin 50% kokonaistyppikuormituksesta (8).

Painion ravinnekuormitus on suurimmaksi osaksi peräisin Painion eteläpuoliselta valuma-alueelta (Hossinojan alue) ja lännen-luoteenpuoleiselta alueelta, joten näihin alueisiin pitäisi ulkoisen kuormituksen vähentämistoimenpiteiden ensisijaisesti suuntautua. Merkillepantavaa oli, että Painiossa on noin 50% enemmän ravinteita kuin järven valuma-alueen ominaispiirteet ja maankäytön huomioiva laskentamalli ennustavat. Syynä tähän voi olla useat seikat, kuten järven mataluus/tuulten aiheuttama veden sekoittuminen, eroosio ja Paimionjoen säännöstelyn aiheuttama veden ajoittainen takaisinvirtaus.

Loppupäätelmänä voitiin todeta, että Painioon kohdistuva ulkoinen kuormitus on nykyisellään ylemmän sietorajan tuntumassa ja järveä uhkaa lisärehevöityminen. Jos järven ravinnekuormaa vähennettäisiin 50%:lla, asettuisi Painion ravinnetaso laskennallisesti ylemmän ja alemman sietorajan puoliväliin. Haasteet käytännön toimille ovat siis kovat!

Kirjallisuus:

1. Paimionjoen ympäristönsuojeluprojekti 1991-1993. Loppuraportti. Someron kaupunki. 11 s + liitteet.
2. Hans Vogt, 1995: Paimionjoki-projekti: Paimionjoen yläjuoksun järvitutkimus 1993-1994. Someron kaupunki, 1995. 55 s. + 48 liites.
3. Hans Vogt, 1995: Paimionjoki-projekti: Paimionjoen vesistön säännöstelyn kehittämissuunnitelma. Kosken Tl. kunta, Marttilan kunta, Paimion kunta, Someron kaupunki, Tarvasjoen kunta, Turun kaupunki, Lounais-Suomen Sähkö Oy. 86 s. + 10 liites.
4. Päivi Joki-Heiskala, 2004: Painion ja muiden Paimionjoen yläjuoksun järvien tila 2003. Someron vesiensuojeluyhdistys ry. Tutkimusraportti, 19 s.
5. Petri Elo, 2004: Paimionjoen säännöstelyn kehittäminen Somero, Koski Tl. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen moniste 4/2004. 30 s.
6. Petri Savola, 2004: Painion koekalastus 19-21.7.2004. Someron vesiensuojeluyhdistys ry. Tutkimusraportti, 16 s. + 28 liites.
7. Painiojärven ulkoinen kuormitus - Selvitys Painiojärven kuormitustasosta ja kuormituksen lähteistä, 2004. Vesi-Eko Oy. - Someron vesiensuojeluyhdistys ry. Tutkimusraportti, 15 s.
8. www.ymparisto.fi

(Alkuperäinen artikkeli: Eira Kanervo ja Matti Torkkomäki: 'Someron vesiensuojeluyhdistyksen Painio-tutkimusprojekti', Someron vesiensuojeluyhdistyksen Vuosikirja 2005, sivut 16 - 22. Lainattaessa tekstiä on lähde mainittava. Koosteen laatinut Eira Kanervo)

Viimeksi päivitetty: 25.07.2009
© Someron vesiensuojeluyhdistys ry